Beaivvi bárdni
Nothing found.
Beaivvi bárdni
Materiaalin sisältö:
Video Beaivi bárdni, pohjoissaamen kielellä, tekstitetty suomeksi
© Sogsakk, Sámediggi – Sämitigge – Sääʹmteʹǧǧ
Beaivvi bárdni
Beaivvi bárdni
Ratkenneen karvakengän tarina
Nothing found.
Ratkenneen karvakengän tarina
Materiaalin sisältö:
Ratkenneen karvakengän tarina
Saamen kielillä ja suomeksi
© Miina Seurujärvi
Kulta-Akan saari
Nothing found.
Kulta-Akan saari
Tarinan kirjoittanut: Raija Lehtola
© Raija Lehtola
Näskk-njuäʹmmel heʹrvves reiss
Nothing found.
Näskk-njuäʹmmel heʹrvves reiss
© Terhi Harju
Näskk Njuäʹmmel heʹrvves reiss
Iisakin ja Ailan iso kalansaalis
Nothing found.
Iisakin ja Ailan iso kalansaalis
Tarina: Heli Aikio
Saamelainen kertomaperinne varhaiskasvatuksessa-kurssi, Kerttu Vuolab, SAKK/SaKaste-projekti 2013
Oli eräs kesäkuun alkupäivä. Iisakki-äiji ja Aila-mummo olivat lähdössä kalastamaan Inarijärvelle. Heillä oli tervattu puuvene kirkon rannassa. Kun he olivat istuneet veneeseen, niin he lähtivät Pahtaniemen suuntaan. Äiji souti ja mummo istui veneen toisessa päässä vastapainona. Kun he lähestyivät Pahtaniemeä, niin äkkiä mummo näki kirkkaan valon loistavan kallion päällä. Hän kertoi siitä äijille, joka myös näki sen. He miettivät ja pohtivat, uskaltaisiko sinne mennä katsomaan, mikä valo se on – jos vaikka jollain olisi hätä ja hän pyytäisi valolla apua.
Niinpä he menivät soutaen niemen rantaan ja lähtivät kävelemään kalliota ylös. Mutta mitä lähemmäs he pääsivät, sitä kauempana valo näkyi. Viimein he pääsivät vaaran päälle ja näkivät valon häviävän yhden kiven taakse. Mummo meni katsomaan ja näki kiven takana kolon, josta näkyi nahkanaru. Mummo alkoi vetää varusta ja kolosta ilmestyi ruskea nahkasäkki. Mummo otti sen käteensä ja tunsi, että sisällä oli jotain. Varovaisesti hän aukaisi säkin ja näki siellä kultarahoja. Hän oli kovin iloinen, sillä hän oli jo kauan unelmoinut uusista astioista, mutta hänellä ei ollut rahaa ostaa niitä. Äiji kuitenkin varoitti mummoa ottamasta rahoja, sillä ei voinut tietää, kenelle ne kuuluivat. Siispä mummo hieman surullisin mielin laittoi nahkasäkin takaisin koloon, vaikka olisikin halunnut ottaa yhden rahan muistoksi.
Kun mummo nousi ylös, tuulen suunta vaihtui. Mummo ja äiji kävelivät takaisin rantaan ja soutivat verkkojen luokse. Siellä heitä odotti yllätys. Verkko oli niin täynnä kaloja, että äiji juuri ja juuri jaksoi nostaa verkon veneeseen. Kaloja oli niin paljon, että syömäkalojen lisäksi mummo ja äiji saattoivat myydä loput kalat ja niillä rahoilla mummo pääsi ostamaan itsellensä uusia astioita.
© Heli Aikio/SaKaste-proojeekt
Isá já Aailâ stuorrâ kyelisaalâs
Issáha ja Áille stuorra guollesálaš
Risttnjäʹllmm njuäʹmmel (jänis)
Nothing found.
Jänis
Piirtäjä: Anna-Katariina Feodoroff
Tuottaja: Kuáti-projekti, Saamelaiskäräjät (2016)
© Sámediggi – Sämitigge – Sääʹmteʹǧǧ
Risttnjäʹllmm njuäʹmmel
Valpu ja Pyhä Lucia
Nothing found.
Valpu ja Pyhä Lucia
Tiesitkö:
Lucia-perinne on kotoisin Sisiliasta, Italiasta
Italian kielellä ´luce´ tarkoittaa valoa ja Lucian päivä onkin valonjuhla eli Lucia tuo valoa pimeyteen
Suomessa Lucian päivää viettävät perinteisesti suomenruotsalaiset. He valitsevat joka syksy Lucia-neidon, joka kiertää kouluissa, vanhainkodeissa ja sairaaloissa tervehtimässä ihmisiä
Pyhä Lucia-laulu on alunperin napolilainen venelaulu, joka kertoo satamasta nimeltä Pyhä Lucia (Saint Lucia)
Pyhä Lucia on sokeiden ja silmäsairaiden suojelija
© Heli Aikio
Kettu, harakka ja varis
Nothing found.
Kettu, harakka ja varis
Puussa oli harakan pesä. Kettu meni pesän alle ja sanoi: ”Minä kaadan tämän puun ja teen siitä veneen.”
Harakka sanoi: ”Älä kaada, minulla on täällä viisi munaa ja ne menevät kaikki rikki, jos puu kaatuu.”
Kettu sanoi: ”Jos annat minulle yhden munistasi, niin jätän kaatamisen sikseen.”
Harakka antoi yhden munistaan.
Kettu meni jälleen toisena päivänä ja sanoi: ”En ole löytänyt yhtään näin hyvää venepuuta.”
Harakka hätääntyi: ”Jos sinä tämän puun kuitenkin jättäisit” Ja antoi taas yhden munistaan.
Harakan hyvä ystävä varis tuli käymään ja kysyi: ”Mihin munasi ovat joutuneet?”
Harakka sanoi: ”Kettu tässä kävi kahtena päivänä ja vei; olisi muuten kaatanut koko puun.”
Varis sanoi: ” Olet sinä aika pöhkö. Millä hän yhtään puuta kaataa, ei hänellä ole puukkoa eikä kirvestä.”
Kolmannen kerran kun kettu tuli, niin rupesi jälleen puhumaan: ”En ole löytänyt vieläkään näin hyvää puuta, kyllä minä tämän nyt kuitenkin kaadan, ellet anna minulle vielä yhtä munistasi.”
Harakka rupesi nauraa räkättämään ja sanoi: ”Millä sinä puun kaadat? Ei sinulla ole puukkoa eikä kirvestäkään.”
Kettu kysyi: ”Kuka sinut on tehnyt noin viisaaksi, varis kai? Kyllä minä vielä hänetkin petän.”
Kettu meni aukealle kedolle ja pisti kielensä ulos suusta. Se makasi sitten kuin kuollut. Varis tulee ja kiertelee kettua. Se menee viimein ketun päälle ja nokkaisee sitä kieleen. Nokkaisi, nokkaisi vielä toisenkin kerran, ja silloin kettu ottikin variksen kiinni ja aikoi syödä sen.
Varis sanoi: ”Mennään tuonne risukkoon, sillä ihmisetkin nauravat kun sinä tässä alat toista elävänä syömään.”
Kettu kantaa roikottaa varista suussaan.
Varis sanoi: ”Hellitä minusta, kyllä minä kävelen vieressä.”
Kettu ei enää muistanutkaan, että varis osasi lentää, kun päästi sen suustaan.
Silloin varis oli jo ilmassa, ja kettu sai huomata ettei kaikki viekkaus ollutkaan hänen omassa päässään.
Kertonut Kristen-Ellen Gaup-Juuso, Miessi, Enontekiö
VARIS JA KETTU
Varis istuu pesäpuussaan juuston pala suussaan. Kettu kävelee variksen pesäpuun ohitse ja sanoo: ”Kyllä sinä olet hyvä laulamaan.” Varis katselee kettua, eikä virka mitään. Taas kettu kehuu varista: ” Näytä, miten hyvin sinä laulatkaan.” Varis tulee iloiseksi ja laulaa: ”Kraak, kraak, kraak ….Viimein kettu saa variksen laulamaan ja niin juuston pala putoaa suoraan ketun suuhun.
Kertonut Kristen-Ellen Gaup-Juuso, Miessi, Enontekiö
© Kristen-Ellen Gaup-Juuso
Nutukkaiden ompelu
Nothing found.
Nutukkaiden ompelu
Tiesitkö:
Karvakenkiä käytetään talvisin. Ne on tehty poron koipinahasta. Miehet ja naiset käyttävät paulakenkiä. Nykyisin on alettu käyttää myös kurekenkiä eli nauhakenkiä sen vuoksi, että ne on helppo pujauttaa jalkaan
Karvakengät voidaan kutoa myös mutsikin (tummanruskea poro) tai minkävärisen poron koivista tahansa
Ennen kuin karvakenkiä voidaan alkaa neuloa, niin poron koivet täytyy ensin nylkeä, koipien päälle asetella lastuja kuivausta varten ja kuivauksen jälkeen näskätä sekä lopuksi parkita.
© Sámediggi – Sämitigge – Sääʹmteʹǧǧ; Skábma, Yle Sápmi Unna Junna
