Kettu, harakka ja varis

Puussa oli harakan pesä. Kettu meni pesän alle ja sanoi: ”Minä kaadan tämän puun ja teen siitä veneen.”

Harakka sanoi: ”Älä kaada, minulla on täällä viisi munaa ja ne menevät kaikki rikki, jos puu kaatuu.”

Kettu sanoi: ”Jos annat minulle yhden munistasi, niin jätän kaatamisen sikseen.”

Harakka antoi yhden munistaan.

 

Kettu meni jälleen toisena päivänä ja sanoi: ”En ole löytänyt yhtään näin hyvää venepuuta.”

Harakka hätääntyi: ”Jos sinä tämän puun kuitenkin jättäisit” Ja antoi taas yhden munistaan.

Harakan hyvä ystävä varis tuli käymään ja kysyi: ”Mihin munasi ovat joutuneet?”

Harakka sanoi: ”Kettu tässä kävi kahtena päivänä ja vei; olisi muuten kaatanut koko puun.”

Varis sanoi: ” Olet sinä aika pöhkö. Millä hän yhtään puuta kaataa, ei hänellä ole puukkoa eikä kirvestä.”

 

Kolmannen kerran kun kettu tuli, niin rupesi jälleen puhumaan: ”En ole löytänyt vieläkään näin hyvää puuta, kyllä minä tämän nyt kuitenkin kaadan, ellet anna minulle vielä yhtä munistasi.”

Harakka rupesi nauraa räkättämään ja sanoi: ”Millä sinä puun kaadat? Ei sinulla ole puukkoa eikä kirvestäkään.”

Kettu kysyi: ”Kuka sinut on tehnyt noin viisaaksi, varis kai? Kyllä minä vielä hänetkin petän.”

Kettu meni aukealle kedolle ja pisti kielensä ulos suusta. Se makasi sitten kuin kuollut. Varis tulee ja kiertelee kettua. Se menee viimein ketun päälle ja nokkaisee sitä kieleen. Nokkaisi, nokkaisi vielä toisenkin kerran, ja silloin kettu ottikin variksen kiinni ja aikoi syödä sen.

Varis sanoi: ”Mennään tuonne risukkoon, sillä ihmisetkin nauravat kun sinä tässä alat toista elävänä syömään.”

Kettu kantaa roikottaa varista suussaan.

Varis sanoi: ”Hellitä minusta, kyllä minä kävelen vieressä.”

Kettu ei enää muistanutkaan, että varis osasi lentää, kun päästi sen suustaan.

Silloin varis oli jo ilmassa, ja kettu sai huomata ettei kaikki viekkaus ollutkaan hänen omassa päässään.

Kertonut Kristen-Ellen Gaup-Juuso, Miessi, Enontekiö

 

VARIS JA KETTU

Varis istuu pesäpuussaan juuston pala suussaan. Kettu kävelee variksen pesäpuun ohitse ja sanoo: ”Kyllä sinä olet hyvä laulamaan.” Varis katselee kettua, eikä virka mitään. Taas kettu kehuu varista: ” Näytä, miten hyvin sinä laulatkaan.” Varis tulee iloiseksi ja laulaa: ”Kraak, kraak, kraak ….Viimein kettu saa variksen laulamaan ja niin juuston pala putoaa suoraan ketun suuhun.

Kertonut Kristen-Ellen Gaup-Juuso, Miessi, Enontekiö

© Kristen-Ellen Gaup-Juuso

ak Riemnjis, lädikuávská já vuorâččâs.pdfns Soorkõs da riʹmnnj.pdfds Skire ja rieban.pdf