Kerttu Vuolabin malli tarinatuokion järjestämisestä

Kerttu Vuolabin tarinatuokiot mallina saamenkielisen varhaiskasvatuksen työntekijöille

 

Tee itsellesi toimintakartta, joka perustuu vuodenaikojen kiertoon. Mitä toimintoja ja tapahtumia kulloinkin on. Sen mukaan tarinoita.

 

Käytä luonnonmateriaalieja. (Anna-Liisa duodjegirji). Luonnossa on äärettömän paljon raakaaineita: käävät, varvut, kukat, hiekat, levät, lumi, kivet, kepit, oksat…

 

Lasten mielestä on mukavaa tehdä samalla kun ohjaaja kertoo. Kun tekee on vapaampi. Muuten voi olla oman paikalleen pysähtymisen vanki.

 

Suurimmillaan ryhmässa on 18 lasta

 

Samalla kun havainnollistat tarinaa:

paikka pitää olla toimiva
lasten työskentelyyn mitoitetut tilat
mitä pienemmät lapset sitä suuremmat tilat

 

Valehteleminen, narraaminen ja tarinankertominen ovat sukua: tarinankertoja osaa liioitella arkipäiväisiä asioida. – Herättää lapsella epäilystä ja omaa ajattelua.

 

Mielenkiinnon herättäminen

Kysele lapsilta esim. oletko käynyt kalassa.
Vedä tapahtuma ja tarinahahmo lapsen omaan elämään.
Liitä johonkin tuttuun asiaan.
Kerro omia toilauksia, lapsuusmuistoja.

Anna lapselle töitä ja tehtäviä palkintona ja kiitoksena ja kasvatusapuneuvoina: ”vuolgit dal mainnasherggiin nagirvarrai.”
-manais sahtta bidjat neaktit, mainnasdettiin bidjat rollaid: don leat geadgi don leat gielke jno.

 

Töiden/askartelujen kautta lapset oppivat arvostamaan työtä ja jaksavat säilyttää mielenkiinnon yllä.

 

Ei pidä ajatella, että lapset tarvitsevat vain helppoja asioita. Lapset ymmärtävät itsekin, ei pidä selittää liikaa.

 

Kannattaa muistaa, että lapsia ei saa pakottaa. Kerronnan voi tehdä eläväksi toiminnan lomassa.

 

Resurssihenkilöt avuksi

Mennään retkelle.

Tulen tarina, veitsen tarina.

 

Voitko kertoa kuinka sinä teit veneen/ leikkasit sormen/ vuolit paistotikun, jne.

 

Älä ota liian paljon lapsia mukaan tarinatuokioon -et kerkeä huomata kaikkia – yksi syli ei 20 lapselle riitä.

 

Kun kerrot tarinaa ja ohjaat lapsia askarelemaan, käy vieressä ja katso silmiin.

Tärkeää on, että elävä ihminen ottaa lapsen ja kertoo ja laulaa.
Kannattaa rohkaista epävarmoja lapsia kertomalla, että kaikissa lepää ”Epärvarma tyttö tai poika.”

 

Jos luet tarinaa:
kysele ja juttele tarinasta

 

Kirjoihin lapsella riittää keskittymiskyky: 1 vuotias = 1 min, 2-vuotias= 2min. jne.

 

© Kerttu Vuolab, Sámediggi – Sämitigge – Sääʹmteʹǧǧ